Pohdintaa ja kesätunnelmointia

Tänään on ollut minun kesäni ensimmäinen päivä: ei töitä, ei velvollisuuksia. Aurinko on paistanut kauniisti, on saanut nukkua pitkään ja syödä hyvin. Kauniin sään kunniaksi lähdimme Suomenlinnaan lukemaan ja käyskentelemään. Kotimatkalla opastimme turisteja, että ei ole kivaa, kun he syöttävät lokkeja. Että me Helsingissä asuvat joudumme sitten kestämään koko kesän niitä aggressiivisia lokkeja, jotka hyökkäilevät ihmisten päälle.

Nina jossain parakin vieressä :)

Taru kuulee rapinaa, ja huomaa puusta alas kapuavan kissan!

Oi, mikä ihana rapsutuksenkipeä kolli!

Mau!

Ja Tarua hymyilyttää, kun sai rapsutella kissaa :)

Kotipuutarhaa! Heh, en ole ostanut noin monta rumaa valkoista amppelia, vaan ne on töistä kotiin raahattuja, ts. ilmaisia.


Mmm! Jätskiä ja mansikoita kera espresson! (Ja lasit viiniä ruoan kanssa :))

Tällaisina päivinä aina miettii, että on tämä Helsinkikin aika kiva paikka asua. Tai pohtii, kuinka ihanaa olisikaan omistaa mökki. Tai asunto Suomenlinnassa. Myönnän käyneeni taas Suomenlinnan hoitokunnan sivuilla katsomassa vuokra-asuntoja..

Eilen mulla oli asiakkaana ihana brittinainen, joka rakastui tulisesti samaan päivänpeittoon, jonka pohdin itsekin ostavani, jos vain keksin jotkut hyvät perustelut ostokselle. Aikamme rupateltuamme ja keskustellen joidenkin liikkeiden valikoimasta Lontoossa (olin sattunut viime matkalla käymään juuri samoissa kaupoissa ja tietenkin olin siellä ollessani tarkastanut paikalliset liinavaatevalikoimat..) rouva päätteli minun ilmeisesti myös osaavan lontoolaisen tasolla englantia. Kieli nimittäin alkoi olemaan koko ajan enemmän local, ja minä koko ajan enemmän ulkona tädin puheista! :D Se oli hauskaa, mutta lopulta täti lähti ihanan päiväpeitteen kanssa hotellille, pohtien sen mahtumista käsimatkatavaroihin...

Samalla kassalla työskennellyt tyttö kysyi minulta asiakkaan jälkeen, että miksi haluan niin kovasti muuttaa Englantiin, että mikä siinä niin kiehtoo. Aikani pohdittuani päädyin näihin muutamiin seikkoihin:

• Ihmisten kohteliaisuus. Se, kuinka jo lentokentällä (tai parhaassa tapauksessa British Airwaysin lennolla) huomaa astuneensa aivan erilaiseen kohteliaisuuden kulttuuriin. Rakastan kuulla itseäni kutsuttavan etuliitteellä "dear", rakastan pieniä kohteliaisuuksia ja huomioon ottamista.
  
• Ihmisille annetaan tilaa. Suomessa koko ikänsä asuneena olen tottunut tiettyyn omaan tilaan, ja mielestäni briteissä sen saa pitää. Vaikka ihmisiä on paljon, kukaan ei tule liian lähelle tai puhu liian kovaa, kuten esimerkiksi espanjankielisissä maissa. Vaikka niissäkin on puolensa, huomaan ahdistuvani pian melusaasteessa ja tuntevani liiaallisen kosketuksen vieraiden ihmisten kanssa jotenkin ei-mukavaksi.
  
• Luomutuotteiden runsaus ja hinnat. Se, että ekologisuus on muotia, mutta hyvällä tavalla, niin että muutoksia oikeasti tehdään. Vaikka moni asia Britanniassa on edelleen hyvinkin traditional, siellä toisaalta uskalletaan tehdä rohkeita päätöksiä ja muutoksia toisissa asioissa.
• Ne tietyt asiat, jotka puolestaan ovat säilyneet samanlaisina aina.
  
• Kansainvälisyys. Sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset eivät tuijottele toistensa perään.
• Ainakin Lontoossa ihmiset osaavat olla julkisissa hiljaa ja tiiviisti.
• Yltäkylläinen rujo kauneus.
  

Listaa voisi varmasti jatkaa vielä paljon pidempään. Moni näistä seikoista osoittautuu seuraavan vuoden aikana varmasti vain kuvitelmaksi, mutta ainakin toistaiseksi tunnen näin <3>

Getting started at Kent pack

Milloinkohan yleensä nuo infopaketit vaihtokohteista tulevat Erasmus-vaihtareille? Sitä olen tänään tässä pohdiskellut. Että malttaako sitä kovin kauan vielä odotella ;) Ja että pitäiskö kokeilla tehdä tuo 'enrolment' ennen kuin se paketti tulee. Yritän hillitä itseni.

Mutta nyt olivat päivittäneet asuntojen hinnat ensi vuodelle, ja hakemani asunnon vuokra on pysynyt pencelleen samana kuin aiemmin, hyvä niin. Ei se toki halpa ole, mutta eipähän ainakaan vie enää enempää vararikkoon.

Apurahahakemus jätetty - check!

Tänään kävin viemässä apurahahakemuksen Kansainvälisten asioiden toimistoon. Neljänkymmenen minuutin odottamisen jälkeen sain kuulla, että tämänhetkinen palvelusuhteeni Helsingin yliopistoon viivästyttää rahan maksamista tililleni, mutta että lopulta se kuitenkin on tulossa. Hienoa!

Tänään on vapaailta ja saan olla yksin kotona! Aloitin illan matkalla Stockan Herkkuun, josta hain itselleni herkkuja - ne eivät ehkä ole muitten mielestä kovin kulinaristisia nautintoja, mutta minun suuhuni juuri täydellisiä (ei, nyt ei puhuta ollenkaan siitä, kuinka täydellisiä ne ovat vatsanseudulleni). Mukaan lähti ihanaakin ihanampaa sinistä Turunmaata (sitä rasvaisinta, totta kai!), kotimaisia tomaatteja, kotimaista kurkkua sekä Pepsi Max Lemon Vibea, joka korvaa täydellisesti aiempien kesien fiksaationi Coca Cola Twistiin. Mmmm. Kesä. Vapaailta. Huomenna palkkapäivä. Aikakauslehtia tumman kahvin (ai niin, ostinhan mä sitäkin!) kanssa keittiönpöydän ääressä, hiljaisuudessa, jonka rikkoo ainoastaan lokkien kirkuminen sinisellä taivaalla. Ah!

Gradu jäihin

Sain eilen viimein ilmoitettua graduohjaajalleni, että tarvitsen seuraavan kerran graduohjausta näillä näkymin syksyllä 2010. Sain toivotukset hyvään kesään ja Kentin aikaan, onpahan nyt sekin hoidettu! Vähän kyllä jännittävää jättää graduprojekti kesken, vaikka eihän se oikeastaan ehtinyt edes alkaa.. vielä joku päivä mä valmistun.. :)

Samalla kuolailen toivottavasti tulevan lähibaarini ruokalistaa:




Ruokalistaan ->

All OK.

No nyt on varattu lääkäriaikaa ja hoitaja-aikaa. Nyt vaan tekemään listoja kaikesta, mitä pitää muistaa kysyä ja pyytää!

Kaikkien kurssisähläysten jälkeen sain viimein myös ne asiat hoitoon. Janet (kyllä, olemme jo ihan sinut ;)) laittoi tänään viestiä:

"Dear Taru,

As I have received your Learning Agreement, I will use this to register your module choices (unless you have changed your modules since it was prepared).

Best wishes

Janet
European Office"

Huomaa kyllä, että kun on niin paljon kaikkea muistettavaa ja tehtävää töiden kanssa, että asioita alkaa unohtaa esimerkiksi tämän vaihdon järjestelyn kanssa. Tai ei unohtaa, mutta jää huomiotta. No nyt taas pitäisi olla kaiken ihan OK.

Another registration

No niin, eilen sitten huomasin, että olen unohtanut tehdä kokonaan yhden sähköisen rekisteröitymisen kursseille. Olen siis lähettänyt jo allekirjoituksilla varustetun Learning Agreementin, mutta olisikin pitänyt tehdä ensin tuollainen nettiversio. Ja taas odotellaan sähköpostilla vastauksia.. Tietenkin sen rekisteröitymisen voi tehdä nytkin (ja toivoa, että tilaa kursseilla vielä on..), mutta tuo ohjelmapa on niin hauska, ettei se anna kirjautua kolmelle valitsemalleni kurssille, sillä en ole suorittanut aiemmin kurssia SP302. Kyseinen kurssi on "Introduction to Social Psychology", ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Yritin nyt sitten selittää sähköpostitse, että olen sosiaalipsykologian pääaineopiskelija, jo viidettä vuotta, joten ehkä osaan ne perusteet jo jotenkin. Toivottavasti nyt jotenkin pystytään sitten ohittamaan tuollainen tekninen rajoite..

Lääkäririntamalla menee yhtä hitaasti kuin aiemminkin. Kyllä sitä aina välillä miettii, että tämä Suomen terveydenhuolto (ja muu sosiaaliturva) on muka niin korkealle arvostettua. Itse ainakin olen nyt 1,5 kuukauden yrityksen jälkeen saanut puhua ainoastaan vastaanottovirkailijoiden, mutta en yhdenkään hoitajan tai lääkärin kanssa. Eilinen oli taas aika uskomaton: "minkä takia sinun pitää muka saada yhteys juuri diabeteshoitajaan?" - niin, no. Minusta yhdeksän kuukautta Suomen ulkopuolella diabeetikkona on aika iso juttu. Ja diabeteshoitajan tulisi olla helposti lähestyttävä, lähikontakti terveysasemaan. Että sille voi soittaa ja kysyä "matalalla kynnyksellä" asioita. Siltä vaikuttaa!