Asunto -check! Bussikuljetus - check!

No niin, nyt tuli tieto asunnosta. Osoitteeni ensi vuonna tulee olemaan 01/E Parchas Court, Park Wood. Talo on ns. Superior, eli siellä on 6 asukasta, iso keittiö, kaksi kylpyhuonetta sekä jokaisessa makuuhuoneessa oma pieni pesuallas. Kuulostaa oikein mukavalta! Joitakin kuvia yritin googlailla eilen yömyöhälä, kun asunnosta sain kuulla - näyttää ihan kivalta ja sopivan tilavaltakin. Ei sinne kaikkia kavereita majoita, mutta ainakin Nina mahtuu :)

Varasin äsken myös bussikuljetuksen lentokentältä Canterburyyn. Mukavuudenhaluista ja turvallista, tiedän, mutta otan niin paljon mieluummin tuon, kuin seikkailen ison matkalaukun kanssa Lontoon julkisissa. Ei niissäkään toki mitään vikaa ole, mutta pienempi stressi on aina pienempi stressi!

Getting started at Kent 2009/2010

Tänään saapui viimein kirje Kentistä! :) Kirje sisälsi oppaan lisäksi erilaisia kirjeitä - tervetulokirje, jossa aika henkilökohtaiseen tapaamiseen laitoksen yhteyshenkilön kanssa (joka tutkii aihetta, josta minulla ei ole mitään käsitystä...), kirje pankille, jotta voin avata tilin sekä muutamia muita lappusia, joissa tietoa ensimmäisen viikon ohjelmista sekä suoritettavista tehtävistä. Jee, vihdoin! Nyt voi alkaa laittaa kalenteriin päiviä ja kellonaikoja :)

Huomenna pitäisikin ottaa valokuva Kent One -opiskelijakorttiin. En kyllä tiedä miten se pitäisi oikeasti hoitaa, sillä tästä lähtien ei olla Ninan kanssa kotona oikeastaan koskaan yhtä aikaa.. Se on päivät töissä, mä illat. Ja sitten on mun kaksi viikkoa kesälomaa, jotka olen poissa Helsingistä. Taitaa tulla hyvää harjoitusta ensi vuoteen... :(

Onpa ruma, ei mahda mitään!

Blogin ulkonäkö on kaamea, koska en jaksa vieläkään oikein selvittää, että mikä on vialla entiseen nähden. Kai jotkut asetukset sitten vaan, mutta en osaa korjata. Tällä pohjalla nuo tiedot kuitenkin näkyvät edes jotenkin, joten annan tämän olla tässä väliaikaisesti.

Meanwhile voitte kertoa minulle, kumpi seuraavista vaihtoehdoista on parempi:

Lähinnä siis huomion saa kiinnittää noihin vöihin, naama on aika lailla sellainen, miltä se näyttää monen tunnin kaupungilla hikoilemisen jäljiltä. Kaulassa on muuten äidilta 25-vuotissyntymäpäivälahjaksi saatu kaulaketju, jonka tänään hain Lindroosilta :) Rannekoru jäi vielä lyhennettäväksi. Kiitos äiti, tuo on ihana <3

EDIT: Ei tämä vieläkään näytä hyvältä. Hitto. Tietääkö joku, voiko blogia jotenkin resetoida? :D

Lisätietoa tippuu hiljalleen :)

Aina meinaa ikävästi unohtaa koko kirjoittamisen tänne, varsinkin nyt kaikkien töiden keskellä, kun ehtii aina saada jotain infoa ja ei jää oikeastaan aikaa edes nauttia siitä tiedosta, kun pitää jo kiiruhtaa muualle. Mutta kerrottakoon, että nyt on julkaistu netissä Getting Started at Kent 2009 -opas, jonka voi ladata pdf-tiedostona. Samalla julkaistiin myös tietoa bussikuljetuksista yliopistolle (£35 ja pääsee suoraan kentältä "kotiovelle") sekä ensimmäisen viikon ohjelma kansainvälisille opiskelijoille.

Tuo suora bussiyhteys kuulostaa kovin houkuttelevalta, vaikka kyllähän se on aika hintainen (normaalilla bussiyhteydellä matka maksaa £16.60 Canterburyn keskustaan). Tuo yhteys kuitenkin laskee aika lailla stressitasoa, siellä on vastassa yliopiston henkilökunta jo kentällä ja niin edelleen. Lisäksi se mahdollistaa sen, että voin ostaa lentokentältä tarvitsemani määrän kosmetiikkaa, ruisleipää ja ehkä myös vähän suklaata ja salmiakkia, vaikka en nyt olekaan mikään suurkuluttaja. Mutta saattahan se helpottaa, jos ikävä iskee :)

Ensimmäisen viikon ohjelma vaikuttaa aika täydeltä, kun ottaa huomioon, että näiden nyt tiedotettujen illalliskutsujen (kyllä, illalliskutsujen, jonne pitää pukeutua smart casually) ja turistikierrosten lisäksi on tulossa myös muuta Freshers' Weekin ohjelmaa. Toivottavasti nyt saisi ainakin silloin ensimmäisenä sunnuntaina sen verran aikaan, että kävisi ostamassa ne täkit ja lakanat ja tyynyt ja muut tarvittavat, että ei sitten tarvitse niitä enää miettiä sen jälkeen vähään aikaan :) On tämä kyllä jännää, mutta samalla niin kovin ihanaa! :)

Olen myös tutustunut muutamaan vähän vanhempaan (lue: oman ikäiseeni) canterburylaiseen netin kautta jo nyt. Ihan kiva tietää, että ehkä voisi saada niitä paikallisiakin ystäviä sitten siellä, vaan katsotaanpa nyt :)

Menee muuten hermot näihin Bloggerin asetuksiin, enkä millään nyt selvittää, että miten ne saisi korjattua. Ainakin siis minulla on nyt nuo tiedot kirjoittajasta ja arkisto ym. tippuneet tonne ihan alimmaksi, jolloin tämä itse tekstialue on hyvin pienenä keskellä sivua. En sitten tiedä, onko kyseessä pienempi näyttöni, mutta kaipa se jostain pitäisi saada mukautettua toimimaan muillakin kuin esimerkiksi 15'-tuuman näytöillä?

Etenee, etenee

Nyt on ostettu lentolippu Englantiin! Lennän Blue1:lla lauantaina 19.9. kello 11:45, yhdessä toisen Canterburyyn opiskelemaan lähdössä olevan tytön kanssa. Jee, helpotti taas pikkasen jännitystä :)

Vaikka paljonhan tässä vielä on edessä.. pitäisi selvitellä pankkiasioita ja kaikkea muuta, mutta kun toisaalta tuntuu, että onhan sitä aikaa vielä. Ja olen mä tärkeimmät asiat jo saanutkin kuntoon, uskon että enemmän järjestelyjä kannattaa alkaa tehdä vasta vähän myöhemmin, kun esimerkiksi sen infopaketti viimein tulisi. Tai asuntolapaikka varmistuisi. Ja hitsi kun Hesarikin lopettaisi ahdistuksen lietsomisen uutisoinnillaan sikainfluenssasta..

Ai niin, teinhän mä yhden valmisteluhankinnan tässä kuukauden aikana, kun en kirjoittanut! Ostin nimittäin uuden kannettavan, että sujuu sitten kirjoittelu ja soittelu kunnolla :) Mun rakas vauvani on klassisen kaunis Lenovo ThinkPad T400, purr. Kyllähän mä totakin ostosta varmaan puoli vuotta vatvoin, mutta viimein oli pakko vain tehdä ostopäätös :)

Pohdintaa ja kesätunnelmointia

Tänään on ollut minun kesäni ensimmäinen päivä: ei töitä, ei velvollisuuksia. Aurinko on paistanut kauniisti, on saanut nukkua pitkään ja syödä hyvin. Kauniin sään kunniaksi lähdimme Suomenlinnaan lukemaan ja käyskentelemään. Kotimatkalla opastimme turisteja, että ei ole kivaa, kun he syöttävät lokkeja. Että me Helsingissä asuvat joudumme sitten kestämään koko kesän niitä aggressiivisia lokkeja, jotka hyökkäilevät ihmisten päälle.

Nina jossain parakin vieressä :)

Taru kuulee rapinaa, ja huomaa puusta alas kapuavan kissan!

Oi, mikä ihana rapsutuksenkipeä kolli!

Mau!

Ja Tarua hymyilyttää, kun sai rapsutella kissaa :)

Kotipuutarhaa! Heh, en ole ostanut noin monta rumaa valkoista amppelia, vaan ne on töistä kotiin raahattuja, ts. ilmaisia.


Mmm! Jätskiä ja mansikoita kera espresson! (Ja lasit viiniä ruoan kanssa :))

Tällaisina päivinä aina miettii, että on tämä Helsinkikin aika kiva paikka asua. Tai pohtii, kuinka ihanaa olisikaan omistaa mökki. Tai asunto Suomenlinnassa. Myönnän käyneeni taas Suomenlinnan hoitokunnan sivuilla katsomassa vuokra-asuntoja..

Eilen mulla oli asiakkaana ihana brittinainen, joka rakastui tulisesti samaan päivänpeittoon, jonka pohdin itsekin ostavani, jos vain keksin jotkut hyvät perustelut ostokselle. Aikamme rupateltuamme ja keskustellen joidenkin liikkeiden valikoimasta Lontoossa (olin sattunut viime matkalla käymään juuri samoissa kaupoissa ja tietenkin olin siellä ollessani tarkastanut paikalliset liinavaatevalikoimat..) rouva päätteli minun ilmeisesti myös osaavan lontoolaisen tasolla englantia. Kieli nimittäin alkoi olemaan koko ajan enemmän local, ja minä koko ajan enemmän ulkona tädin puheista! :D Se oli hauskaa, mutta lopulta täti lähti ihanan päiväpeitteen kanssa hotellille, pohtien sen mahtumista käsimatkatavaroihin...

Samalla kassalla työskennellyt tyttö kysyi minulta asiakkaan jälkeen, että miksi haluan niin kovasti muuttaa Englantiin, että mikä siinä niin kiehtoo. Aikani pohdittuani päädyin näihin muutamiin seikkoihin:

• Ihmisten kohteliaisuus. Se, kuinka jo lentokentällä (tai parhaassa tapauksessa British Airwaysin lennolla) huomaa astuneensa aivan erilaiseen kohteliaisuuden kulttuuriin. Rakastan kuulla itseäni kutsuttavan etuliitteellä "dear", rakastan pieniä kohteliaisuuksia ja huomioon ottamista.
  
• Ihmisille annetaan tilaa. Suomessa koko ikänsä asuneena olen tottunut tiettyyn omaan tilaan, ja mielestäni briteissä sen saa pitää. Vaikka ihmisiä on paljon, kukaan ei tule liian lähelle tai puhu liian kovaa, kuten esimerkiksi espanjankielisissä maissa. Vaikka niissäkin on puolensa, huomaan ahdistuvani pian melusaasteessa ja tuntevani liiaallisen kosketuksen vieraiden ihmisten kanssa jotenkin ei-mukavaksi.
  
• Luomutuotteiden runsaus ja hinnat. Se, että ekologisuus on muotia, mutta hyvällä tavalla, niin että muutoksia oikeasti tehdään. Vaikka moni asia Britanniassa on edelleen hyvinkin traditional, siellä toisaalta uskalletaan tehdä rohkeita päätöksiä ja muutoksia toisissa asioissa.
• Ne tietyt asiat, jotka puolestaan ovat säilyneet samanlaisina aina.
  
• Kansainvälisyys. Sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset eivät tuijottele toistensa perään.
• Ainakin Lontoossa ihmiset osaavat olla julkisissa hiljaa ja tiiviisti.
• Yltäkylläinen rujo kauneus.
  

Listaa voisi varmasti jatkaa vielä paljon pidempään. Moni näistä seikoista osoittautuu seuraavan vuoden aikana varmasti vain kuvitelmaksi, mutta ainakin toistaiseksi tunnen näin <3>

Getting started at Kent pack

Milloinkohan yleensä nuo infopaketit vaihtokohteista tulevat Erasmus-vaihtareille? Sitä olen tänään tässä pohdiskellut. Että malttaako sitä kovin kauan vielä odotella ;) Ja että pitäiskö kokeilla tehdä tuo 'enrolment' ennen kuin se paketti tulee. Yritän hillitä itseni.

Mutta nyt olivat päivittäneet asuntojen hinnat ensi vuodelle, ja hakemani asunnon vuokra on pysynyt pencelleen samana kuin aiemmin, hyvä niin. Ei se toki halpa ole, mutta eipähän ainakaan vie enää enempää vararikkoon.

Apurahahakemus jätetty - check!

Tänään kävin viemässä apurahahakemuksen Kansainvälisten asioiden toimistoon. Neljänkymmenen minuutin odottamisen jälkeen sain kuulla, että tämänhetkinen palvelusuhteeni Helsingin yliopistoon viivästyttää rahan maksamista tililleni, mutta että lopulta se kuitenkin on tulossa. Hienoa!

Tänään on vapaailta ja saan olla yksin kotona! Aloitin illan matkalla Stockan Herkkuun, josta hain itselleni herkkuja - ne eivät ehkä ole muitten mielestä kovin kulinaristisia nautintoja, mutta minun suuhuni juuri täydellisiä (ei, nyt ei puhuta ollenkaan siitä, kuinka täydellisiä ne ovat vatsanseudulleni). Mukaan lähti ihanaakin ihanampaa sinistä Turunmaata (sitä rasvaisinta, totta kai!), kotimaisia tomaatteja, kotimaista kurkkua sekä Pepsi Max Lemon Vibea, joka korvaa täydellisesti aiempien kesien fiksaationi Coca Cola Twistiin. Mmmm. Kesä. Vapaailta. Huomenna palkkapäivä. Aikakauslehtia tumman kahvin (ai niin, ostinhan mä sitäkin!) kanssa keittiönpöydän ääressä, hiljaisuudessa, jonka rikkoo ainoastaan lokkien kirkuminen sinisellä taivaalla. Ah!

Gradu jäihin

Sain eilen viimein ilmoitettua graduohjaajalleni, että tarvitsen seuraavan kerran graduohjausta näillä näkymin syksyllä 2010. Sain toivotukset hyvään kesään ja Kentin aikaan, onpahan nyt sekin hoidettu! Vähän kyllä jännittävää jättää graduprojekti kesken, vaikka eihän se oikeastaan ehtinyt edes alkaa.. vielä joku päivä mä valmistun.. :)

Samalla kuolailen toivottavasti tulevan lähibaarini ruokalistaa:




Ruokalistaan ->

All OK.

No nyt on varattu lääkäriaikaa ja hoitaja-aikaa. Nyt vaan tekemään listoja kaikesta, mitä pitää muistaa kysyä ja pyytää!

Kaikkien kurssisähläysten jälkeen sain viimein myös ne asiat hoitoon. Janet (kyllä, olemme jo ihan sinut ;)) laittoi tänään viestiä:

"Dear Taru,

As I have received your Learning Agreement, I will use this to register your module choices (unless you have changed your modules since it was prepared).

Best wishes

Janet
European Office"

Huomaa kyllä, että kun on niin paljon kaikkea muistettavaa ja tehtävää töiden kanssa, että asioita alkaa unohtaa esimerkiksi tämän vaihdon järjestelyn kanssa. Tai ei unohtaa, mutta jää huomiotta. No nyt taas pitäisi olla kaiken ihan OK.

Another registration

No niin, eilen sitten huomasin, että olen unohtanut tehdä kokonaan yhden sähköisen rekisteröitymisen kursseille. Olen siis lähettänyt jo allekirjoituksilla varustetun Learning Agreementin, mutta olisikin pitänyt tehdä ensin tuollainen nettiversio. Ja taas odotellaan sähköpostilla vastauksia.. Tietenkin sen rekisteröitymisen voi tehdä nytkin (ja toivoa, että tilaa kursseilla vielä on..), mutta tuo ohjelmapa on niin hauska, ettei se anna kirjautua kolmelle valitsemalleni kurssille, sillä en ole suorittanut aiemmin kurssia SP302. Kyseinen kurssi on "Introduction to Social Psychology", ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Yritin nyt sitten selittää sähköpostitse, että olen sosiaalipsykologian pääaineopiskelija, jo viidettä vuotta, joten ehkä osaan ne perusteet jo jotenkin. Toivottavasti nyt jotenkin pystytään sitten ohittamaan tuollainen tekninen rajoite..

Lääkäririntamalla menee yhtä hitaasti kuin aiemminkin. Kyllä sitä aina välillä miettii, että tämä Suomen terveydenhuolto (ja muu sosiaaliturva) on muka niin korkealle arvostettua. Itse ainakin olen nyt 1,5 kuukauden yrityksen jälkeen saanut puhua ainoastaan vastaanottovirkailijoiden, mutta en yhdenkään hoitajan tai lääkärin kanssa. Eilinen oli taas aika uskomaton: "minkä takia sinun pitää muka saada yhteys juuri diabeteshoitajaan?" - niin, no. Minusta yhdeksän kuukautta Suomen ulkopuolella diabeetikkona on aika iso juttu. Ja diabeteshoitajan tulisi olla helposti lähestyttävä, lähikontakti terveysasemaan. Että sille voi soittaa ja kysyä "matalalla kynnyksellä" asioita. Siltä vaikuttaa!

Lääkäriasiaa

Tänään pitäisi soittaa diabeteshoitajalle, joka toivottavasti tällä kertaa vastaa puhelimeen soittoajallaan. Bonusta olisi vielä se, että hän osaisi yhtään neuvoa hoitoani koskevissa asioissa. Ainakin pitäisi selvittää uusien, isompien reseptien järjestyminen, hoitovälineiden (liuskat, ruiskut, neulat) saaminen koko vuodeksi ennakkoon, insuliinien säilyminen huoneenlämmössä, erilaisten todistusten saaminen, rokotukset, verikokeet, käytännön vinkit, hoito kohdemaassa. Lisäksi Kelan korvausten saaminen on jännittävää - laskin illalla, että jos Kela ei suostu korvaamaan mun insuliineja ennakkoon, vaan vasta jälkikäteen, niin mun lääkkeet yhdeksälle kuukaudelle tulevat nipistämään säästöpossua sellaiset mukavat 2800€. Katsotaan, miten käy. Vaikka kyllähän sen tietää jo valmiiksi, että lääkärille ei saa aikaa, kukaan ei tiedä mistään mitään, "kysy Kelalta, verotoimistosta, diabetesliitosta" ja että oikeastaan ketään ei kiinnosta.

No niin, nyt pessimismi sivuun ja työn kimppuun!

Accommodation & Learning Agreement

Eilen asiat etenivät sen verran, että sain käyttäjätunnukseni toimimaan! Täten sain myös asuntohakemuksen sisään, varusteltuna hienoilla perusteluilla tiettyjen asuntojen paremmuudesta. Nyt sitten vain odotellaan, elo-syyskuulle saakka. Yksi jännitysmomentti on tietysti myös se, paljon ensi vuoden asuntolapaikat oikeastaan maksavat, vuokria kun ei ole vielä julkistettu.

Aloin myös valmistella Learning Agreementiani, eli jonkinlaista opintosuunnitelmaa. Tällä hetkellä noin puolet kursseistani on psykologian ja puolet sosiologian laitokselta. Vielä pitäisi saada yksi alleirjoitus lomakkeeseen, niin pääsen faksaamaan kyseisen paperin European Officelle. Senkin suhteen voi enää siinä vaiheessa pitää peukkuja ja odotella. Kivaa kuitenkin saada nämä asiat pois päiväjärjestyksestä, niin voi keskittyä kaikkeen muuhun..

Kohta pitäisi lähteä ostamaan ruokia tämän iltapäivän opetuspäivään Villa Saliniin. Onhan tässä jo töitä tälle päivälle tehtykin! :)

Student ID

Tänään sitten viimein sain Student ID numberin, jonka avulla en sitten kuitenkaan päässyt rekisteröitymään asuntojonoon. Tietotekniikka <3 Olen siis laittanut taas noin viisi sähköpostia asian tiimoilta eri tahoille. Mutta positiivista nyt kuitenkin on toki se, että asiat etenevät, vaikkakin hitaasti.

Odotan iltaa innolla. Pitkästä aikaa (tai ainakin siltä tuntuu) on aikaa olla vain kotona, levätä vähän. Ehkä yritän raapustaa Learning Agreementin nyt valmiiksi, niin saa senkin sitten pian postiin. Tänään tulikin aamulla jo viestiä myös sosiologian laitokselta, että voin osallistua ainakin yhdelle heidän lapsuutta käsittelevälle kurssilleen. Siinä kursseja suunnitellessani voinkin sitten samalla uppoutua haaveisiin ensi viikosta ja pienestä minilomasta Kouvolassa. Onhan tässä taas tullut juostuakin vähän aikaa!

Acceptance

Dear Taru,

The email we sent out with the attached information sheet is our confirmation of your acceptance to Kent.

The email with your student ID number will be sent out soon. There has been an unexpected delay in the processing of forms because of a technical problem but this should be resolved today.

Kolmen viikon painostuksen tuloksena sain äsken tuollaisen sähköpostin! Jee! Nyt pitäisi vain malttaa jatkaa työntekoa seuraavat kahdeksan tuntia.. ja aurinkokin paistaisi niin kauniisti!

Waitrose disappointment

Koska näin pääsiäisenä aika käy yllättävän pitkäksi, olen katsellut eri ruokaketjujen valikoimia Canterburyssa. Pettymyksen aiheutti huomio siitä, että Waitrosella ei olekaan myymälää kaupungissa, vaikka jotenkin olin olettanut. Waitrose oli luottokauppani siinä mielessä, että sen valikoimiin kuuluu erittäin laajat luomuvalikoimat sekä melko tummiakin leipiä. Suurin huoleni on nimittäin mahdollisen vuoden suhteen se, että tulen kaipaamaan liikaa ruisleipää. No, toivotaan, että ensi viikolla tulisi uutisia, joiden jälkeen voisin alkaa edes murehtia tuollaisistakin asioista oikeasti..

Ja mitä tulee muuten noihin luomuvalikoimiin, niin onhan ne joka tapauksessa ihan eri luokkaa kuin täällä. Ja hinnatkaan eivät ole ollenkaan sitä luokkaa, mitä täällä joutuu luonnonmukaisesti tuotetuista ruoista maksamaan. Oi kuinka odotankaan kokkailuhetkiä ja kaupparetkiä.. täti mikä täti ;)

Bank Holiday

Tänään sain hieman mielenrauhaa, kun laitoin uuden kovisteluviestin European Officeen etenemättömästä tilanteesta. Kuulemma asiaa käsittelevä henkilö on lomalla (varmaan samassa paikassa kuin mun maan alle kadonnut diabeteshoitaja..) ja tulee toimistoon taas ensi viikolla. Kovin formaaliin tyyliin pahoiteltiin ja tiedusteltiin, sopiiko tämä minulle. Yritin sitten toivotella siinä kohteliaasti hyviä lomia, ja selittää, että ei tässä hätää, jos asia vaan etenee jossain vaiheessa taas. Mutta saisi se ensi viikko jo tulla pian!

Noin muutoin täytyy todeta, että olen vähän ehkä tyhmä. Ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen ja päätin lähteä sitten lenkkeilemään merenrannalle Marin kanssa. No mutta oli oikein mukava kävely, ja hyvät ruokaostokset siihen perään. Nämä paleltumat sormissa on oikeastaan ihan kivat.

MouMou-ekstrana kuva kauppareissun annin tuloksista:

Suunnittelua ja odottelua

Tänään olen suunnitellut tulevia kurssejani. Lisäksi olen jännittänyt, kun European Office ei vastaa mun kyselyihin siitä, miksi en ole saanut vielä mun Student ID:ta. Jännittää, onko joku vialla.


Lisäksi päätin, että on pakko hankkia uusi tietokone, jos tästä nyt tulee jotain. Tällä vanhalla romulla kuvan lataaminen kestää noin 15 minuuttia..

The Beginning

Tästä se nyt sitten toivottavasti alkaa. Lyhyesti niille, jotka mahdollisesti tänne eksyvät tuntematta minua: olen syksyllä 25 vuotta täyttävä sosiaalipsykologian ja sukupuolentutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistosta. Jos etenisin oikeassa tahdissa, olisin nyt kirjoittamassa graduani, mutta enpäs olekaan! Sen sijaan teen töitä iltaisin Stockmannilla, ja päivisin olen työharjoittelussa Kristiina-instituutissa. Syksyllä olen toivottavasti opiskelijavaihdossa Englannissa.

Aloin miettiä mahdollisuutta vaihtovuodesta joulun 2008 tienoilla. Vuotta aiemmin olimme olleet puolisoni kanssa samassa tilanteessa hänen hakiessa opiskelijavaihtoon Edinburghin yliopistoon. Tuolloin kuitenkin päätimme jäädä Suomeen, vaikka hän paikan saikin. Tuntui liian isolta askeleelta jättää koti ja kissa tänne, ja lähteä seikkailuun. Vuosi ulkomailla jäi kuitenkin kaihertamaan mieltä, varsinkin kun muutto Iso-Britanniaan on aina ollut pieni haaveeni. Päätin siis ryhtyä uudelleen hakuprosessiin, mutta tällä kertaa yksin. Puolisoni tekee määräaikaista viransijaisuutta yliopistolla, joten hän ei pystyisi lähtemään kanssani matkaan. Tavallaan se on minulle jopa helpotus, sillä tiedän, että koti säilyy täällä ja kissa on kunnossa. Tunnen myös itseni, ja tiedän, että minun on helpompi tutustua uusiin ihmisiin, kun tuttu ja turvallinen turvaverkko ei ole saatavilla. Tuolloin jouluna päätin hakea Sussexin yliopistoon Brightoniin, sillä laitoksellamme on ollut sinne jo vuosia 3 kuukauden vaihtopaikka. Parisuhteellisessa, melko vakaassa ja keski-ikäisessä, elämäntilanteessani tuo kolme kuukautta tuntui juuri sopivalta ajalta lähteä pois Suomesta. Kuin pitkä loma, jonka ajan pystyisi maksamaan hyvin vuokraa kahteen paikkaan. Jonka aikana ei tulisi koti-ikävä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä tänä vuonna hakijoita sattuikin olemaan ensimmäistä kertaa enemmän. Joko tämä oli huonoa tuuria tai kohtaloa, haluan uskoa jälkimmäiseen. Lukuisten puheluiden ja sähköpostien jälkeen päätin, että haluan kaikesta huolimatta lähteä pois Suomesta nyt, joten päädyin valitsemaan kohteekseni Kentin yliopiston Canterburyssa. Kaikki kyllä järjestyisi, vaikka vaihto tulisikin kestämään nyt kokonaiset 9 kuukautta. Kaupungin pienuus pelottaa vieläkin hiukan, toivon, että en tule kyllästymään siellä kovin äkkiä. Onneksi Lontoo on 1,5 tunnin junamatkan päässä ja ehkä se opiskelu ja opiskelijaelämäkin vie aikaa ihan riittävästi!

Tähän mennessä minut on siis valittu laitokseni puolesta hakemaan vaihtopaikkaa. Lisäksi olen saanut ilmoituksen Kentin yliopistolta, että minut on hakemukseni perusteella hyväksytty Erasmus-vaihtoon. Olen nyt tehnyt rekisteröitymisen online-lomakkeella ja odotan lisätietoja sekä erityisesti Student ID numberia, jonka avulla pääsen asuntojonoon. Jännitystä siis piisaa, varsinkin kun olen aikamoinen stressaaja tällaisten isojen (ja vähän pienempienkin..) asioiden suhteen!

Tarkoituksenani on pitää jonkinlaista vaihtoblogia monestakin syystä. Ensinnäkin haluan taltioida tapahtumia ja tunteita itseäni varten. Toisekseen haluan foorumin, jossa julkaista kuvia ja kertoa, mitä kaikkea milloinkin tapahtuu. Tämä siis ystäville ja erityisesti perheelle :) Lisäksi haluan kirjoittaa nimenomaan vaihtokokemuksesta ja –prosessista. Omaa vaihtoa suunnitellessa on huomannut, kuinka vähän oikeastaan löytyy tietoa ihan käytännön asioista esimerkiksi hakiessa ja/tai itse kohteessa. Eli jos joku muu jossain vaiheessa suunnittelee vaihtoa, toivon että blogini voi mahdollisesti antaa jonkinlaista tukea tai vastauksia. Kysyäkin saa!